Kun esiopetus alkoi tänä syksynä, montaa meistä jännitti.
"Pitääkö mun osata lukea jo Harry Potteri kokonaan?" mietti yksi.
Toista jännitti muistavatko kaverit häntä.
Kolmatta jännitti vaan ihan siksi, kun muitakin.
Meitä esiopetusryhmän opettajiakin vähän jännitti, koska luvassa oli uuden esiopetussuunnitelman ensimmäinen syksy.
Syksy ilman esiopetuskirjoja, syksy uusien laaja-alaisten oppimisalueiden parissa.
Miten eskarit suhtautuisivat suunnitelmiimme?
Suunnittelisivatko eskarit toimintaa aktiivisesti kanssamme?
Tästä syksystä on tullut meille uskomattoman ihana ja oivaltava seikkailu.
Jännitimme kaikki, mutta jännitys unohtui, kun olemme päässeet lähimetsiin luontoagentteina ratkaisemaan mysteereitä, opetelleet taitoja yhdessä, tekemään ikiomia Pokemon-kortteja, pelaamaan ja kokeilemaan, millaista on olla lääkäri, supersankari tai opettaja.
Ennen kaikkea olemme leikkineet ja tutustuneet toisiimme.
Siinä samalla olemme oppineet kirjaimia, numeroita, tunnetaitoja ja miten toimimme ryhmässä.
Kun eskarilaisiltamme kysyy, millaista on olla eskarilainen, vastaus on "Siis häh? Miksi sä tuollaista nyt kysyt? Kyllähän sä tiedät, että täällä on aivan parasta."
Seuraavia eskariseikkailuja odotellen,
eskariopet Noora ja Mia
